Teimme upean yhdeksän päivän matkan Pekingiin. Jos reissussa voi kaikki mennä nappiin,niin nyt meni! Ensimmäistä kertaa lähdimme jonkun lehden lukijamatkalle, matkanjärjestäjinä olivat Lomalinja ja Viva-lehti sekä oppaina  vuosikymmeniä Kiinan matkoja opastanut asiantuntija  Marja-Leena Tiensuu ja paikallisoppaana toimi kiinalainen Vivian. Molemmat aivan mahtavia tyyppejä.
Matkasta voisi kirjoittaa vaikka kirjan,mutta yritän lyhyesti välittää teille tunnelmia sanoin ja kuvin.
Noin kahdeksan tunnin lentomatka sujui sutjakkaasti aikataulussaan. Kuuden tunnin aikaero aiheutti sen,että kun klo 18 lähdettiin Helsingistä niin oltiin perillä Pekingissä aamulla klo 8. Suurinpiirtein Kiinan ilmatilaan saavuttuamme sain ikkunapaikalta 11000 km:n korkeudessa ihailla muutamia minuutteja kestävää syvän punaista auringon nousua. Se näky ei unohdu milloinkaan. Kuva on vain kalpea aavistus siitä,miltä se livenä näytti! Oikeasti aurinko nousee Kiinassa punaisena (meillähän se välillä  laskee punaisena). Pekingin lentokenttä on maailman suurin ja sen lohikäärmeen pyrstön muodon voi vain ilmasta käsin nähdä. Terminaalit ovat niin isoja ja hyvin suunniteltuja, ettei minkäänlaisia ruuhkia ollut. Kaikki sujui rauhallisesti ja sujuvasti. Samalla silmäyksellä saattoi havaita monta siivoojaa,lattiat kiilsivät kuin peilit eikä roskan roskaa missään. Lentoasemarakennuksen kokoa kuvastaa sekin,että junalla liikuttiin paikasta toiseen!!! Oli siinä ihmettelemistä kun täältä Tiilivuorelta oli matkaan lähtenyt.
Hotellimme oli neljän tähden Sunword Peking. Ei mitään erityistä luksusta,mutta mahdottoman siistiä ja hyvää palvelua.
Majoittumisen jälkeen lähdimme bussilla (joka oli koko ajan käytössämme) Silk Street-nimiseen valtavaan ostospaikkaan. Siellä oli varmaan kaikki maailman tavarat ja varmaan maailman agresiivisimmat myyjät,jotka roikkuivat kaksikin kerrallaan vaatteissa kiinni. Pitkä matka painoi väsymyksenä ja tuli ajoittain sellainen olo,että pian teen jotain tosi sopimatonta. Mutta saatiin kuitenkin räätäliltä tilattua housut kasmir-villakankaasta. Nopeat mittaukset (olisko ollut 6-7 mittaa) ja tervetuloa seuraavana päivänä iltapäivällä noutamaan! Kun housut noudettiin,ne olivat täysin valmiit,sovitettiin jalkaan ja voi ihmettä...viimesen päälle sopivat ja työn laatu todella hyvä. Uskomatonta ammattitaitoa! Miehen housut maksoivat n.60 euroa ja omani n.40 euroa. Matkaseurueestamme moni teetti housuja,takkeja,puseroita ja kaikki kerrasta sopivia ilman mitään välisovituksia ja aina seuraavana päivän valmiita.
Tervetuliaisillallisella saimme ensimmäisen kosketuksen aitoon kiinalaiseen ruokailuun. Käymme kotonakin silloin tällöin kiinalaisessa ravintolassa syömässä,eli jotain käsitystä oli jo entuudestaan. Paljon ruokalajeja kannetaan pöydän keskellä olevalle pyörivälle lasilevylle ja siitä sitten pyöräytetään omalle kohdalle kun jotain sorttia haluaa. Suurimmaksi osaksi maustaminen on hyvinkin kohtuullista,mutta kävi välillä lieskatkin suusta. Turisteille tuodaan myös haarukka syömäpuikkojen lisäksi,mutta en haarukkaani liannut. Sinnikkäästi söin koko reissun ajan puikoilla eikä paino laskenut! Kätevät välineet,mutta edellyttää,että ruoka ei sisällä isoja paloja,joita pitäisi leikellä pienemmiksi.Siis pihvin syöminen ei puikoilla onnistu.
Ensimmäisen yön nukkuminen oli sitä sun tätä. Aikaero vaivasi,mutta väsymystä ei edes huomannut kun seuraavan päivänä runsaan aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan Kiellettyyn kaupunkiin ja Taivaallisen rauhan (Tiananmenin) aukioon. Alueiden koon voi ymmärtää vain paikan päällä, jos sielläkään. Pää pyöri kuin vippuri,että olisi kaiken mahdollisen ehtinyt taltioida muistiin ja kameraan.Kuvat kertokoot puolestani!
Illalla saimme nautti mielettömän upeasta akrobaattiesityksestä.

Seuraava päivä oli SE päivä! Kiinan muuri (The Great Wall of China) odotti valloittajaansa!!! Kun bussin ikkunasta rupesi mahtava vuoristo siintämään ja siellä täällä näkyi pätkä muuria ja tähystystorneja, tuli hyvin epätodellinen olo. Koulun maatiedon kirjan mustavalkoinen kuva muurista piirtyi verkkokalvolle. Eipä olisi uskonut,että joskus nousen muurille. Muurin pituus on 6352 km (kutakuinkin sama on matka Hkistä-Pekingiin). Vain vähäistä osaa kunnostetaan turisteja varten. Askelmat olivat korkeudeltaan hyvin epätasaiset. Välilä ei meinannut millään meikäläisen "pitkän huiskeat" jalat riittää. Sää oli upea, heikkotuulinen. Kun olin kiivennyt sinne,mihin suunnittelinkin niin melkein itku tuli. Tunsin liittyväni historian pitkään pitkään ketjuun.Tunne oli hyvin vahva ja kokonaisvaltainen. Se hetki ei ikinä unohdu.
Samana päivänä näimme vielä Ming-haudat ja kuljimme suurten patsaisen reunustamaa Henkien tietä (Shen dao),jota pitkin keisarit on saatettu hautapaikkoihinsa.
Vielä pääsimme tutustumaan Cloisonne ostosparatiisiin ja näimme miten näitä ihanuuksia valmistetaan. Seuraavan päivän anti oli upea keisarillinen kesäpalatsi,jossa kaikki keisarit eivät ikinä edes käyneet.Mielikuvituksen varaan jäi se miltä mahtavat puutarhat näyttävät alkukesällä kun kaikki kukkii. Nythän Pekingissäkin oli talvi; öisin ja aamuisin pikkupakkasta ja päivällä muutamia lämpöasteita.Yhtenä päivänä lämpötila kohosi varmaan pitkälti yli kymmenen asteen. Lunta ei ollut nyt eikä yleensäkään. Talvet ovat kuivia ja välillä voi olla pakkasta aika runsaastikin.
Tälle päivälle oli myös Pekingin suureen eläintarhaan meno,mutta vain Panda-karhujen osastolle. Kaikkihan varmaan tiedämme tuon hellyyttävän valkomustan palleron hauskoine naamakuvioineen! Pari nuorta pandaa painivat keskenään ja olivat aika onnellisen oloisia. Yksi vanhempi yksilö kuulemma odotti ruokaa ja nälkäisenä ja stressaantuneen oloisena ramppasi edestakaisin ruokintapaikan oven edessä. Sitä en tiennyt,että vanhemmiten pandan peräpään valkoisuus muuttuu ruskehtavaksi,vähän kuin likaiseksi. Yksi panda istui meihin nähden selin ja söi hartaana bambuoksiaan ja vähät välitti ympärillä tapahtuvasta. Nyt on sitten pandakin nähty livenä!
Illalla vielä mahtava kokemus Kung Fu-esityksessä, Legend of Kung Fu. Sen olisi voinut vaikka samantien katsoa toiseen kertaan.Shaolinin luostarin munkit opettelevat Kung Fu- taitojaan jo 5-vuotiaasta saakka ja elävät varsin kurinalaista elämää. Kyllä niitä taitoja kelpasi katsella.
Taivaan temppeli ja riksa-ajelu Hutong-kortteleihin olivat seuraavan päivän ohjelmassa.Hutongit ovat aikoinaan olleet olennainen osa kaupunkirakentamista,mutta ovat katoamassa. Siellä ei loistoa ollut ja puhtauskaan ei ihan moitteeton.Mielenkiintoinen tutustumiskohde oli sekin.
Kahtena seuraavana päivänä käyntejä Pekingin parhaissa tavarataloissa ja väsyneitä jalkoja saatiin lepuuttaa jalkahieronnassa sekä viimeisenä iltana Pekingin ankka-illallinen.
Tavarataloja oli pitkällä kävelykadulla (Wangfujing Dajie) joka lähtöön. Kaikki mahdolliset merkkituotteet löytyvät toinen toistaan suuremmista ja loisteliaammista monikerroksisista tavarataloista.Tyylikkäästi jakkupukuihin pukeutuneita myyjiä oli valmiina palveluun vähintään kolme/asiakas. Ei tarvinnut huhuilla myyjää jos apua tarvitsi. Koko ajan siivottiin ja lattiat kiilsivät ja kaikki hyllyt olivat tiptop. Tavaran paljous alkoi suorastaan ahdistaa,ei osannut keskittyä minkään ostamiseen. Liika on aina liikaa!
Katukeittiöistä varoiteltiin,eli vatsatautien mahdollisuus on ilmeisesti olemassa aika vahvasti. Pakko oli kuitenkin vähän riskeerata! Lihavarras,banaanimunkit ja sokeriglasyyrilla kiillotetut mansikat tuli maistettua. Näistä ei ainakaan mitään vatsaoireita tullut ja maistuivat todella herkullisilta. Yleensä maistelen kaikenlaiset konnat ja ötökät reissuilla ja niin oli nyt tarkoitus maistaa skorppioneja. Vartaisiin pujotetut sätkivät elukat odottivat tiskillä kuumaan rasvaan joutumista. Siinä kohtaa meikäläiselle napsahti pupu pöksyyn,eli syömättä jäivät. Haittaak se?
Sähköä ei Pekingissä säästellä. Valosaasteen määrä on todella suuri. Kaiken maailman värivälot vilkkuvat ja välkkyvät,puut on koristeltu alhaalta ylös ja korkeiden kerrostalojen seinillä väri vaihtuu lakkaamatta. No,hetkellisesti hienoa,mutta kun meikäläistä joskus aikoinaan ärsytti vastapäisen naapurin välkkyvä joulutähtikoriste, niin.... vannon edelleen vain ja ainoastaan kirkkaiden valojen nimeen. Vitsikkäiltä näyttivät silkkikukkaset suurissa ulkoruukuissa! Mauttomuuden huippu lienee ollut hotellimme naapurirakennuksen koristelut. Kaikki mahdolliset silkkikukat ja lyhdyt oli koottu pitkälle seinustalle.
Pekingissä on tämänhetkisten arvioiden mukaan 20 miljoonaa asukasta ja 5 miljoonaa autoa ja siellä on maailman nopeimmin kasvava autokanta, joten sillä saralla ongelmia tulee jatkossa, samoin kuin puhtaan veden saannissa. Autot ovat komeita ja uusia. Vanhemmat kotterot viedään Pekingin ulkopuolelle.
Vaikka kaduilla on jatkuva tungos ja liikennevalot ovat lähinnä muodon vuoksi,emme nähneet yhtään kolaria.Tosin niitä kuulemma runsaasti tapahtuu ja humalassa ajaminen ei niin kovin suuri rikos ole. Jalkakäytävillä ihmiset osaavat taitavasti ja luontevasti väistellä,ei töytäillä niinkuin meillä jos on vähänkin ruuhkaisempaa. Ihmiset pukeutuvat pääsääntöisesti kauniisti.Nuoriso on fiksusti pukeutunutta ja huomioivat vanhemmat ihmiset kohteliaasti. Hiukset ovat aidonvärisiä (mustat) ja siististi leikattuja.Yksiäkään värjättyjä hiuksia en nähnyt. Tatuointeja ei näyttänyt olevan. Yhden pienen tatuoinnin näin eräällä myyjällä.Oppaan mukaan kiroilu ei kuulu käytökseen. Sen sijaan kaduille syljeskely oli yleistä.
Hintatasosta sen verran,että vaihtelee tuotteittain ja kaupoittain suuresti. Osa on vain vähän edullisempaa kuin meillä,mutta pitkäjänteisellä ja sisukkaalla tinkimisellä voi jostain onnistua saamaan todella halvalla. Pari kolme kertaa kun tekee lähtöä niin aina siinä pikkasen hinta laskee! Hienojen tavaratalojen imagoon ei tinkiminen kuulu.
Eräässä näyteikkunassa näin naisten rannekellon,joka oli niin mielettömän kaunis,että en ole ikinä ennen nähnyt. Sellaisen olisin tahtonut!!!!! Siinä oli vain ja ainoataan yksi pikkujuttu...hinta oli euroissa pitkälti yli kymppitonnin. Viereisessä ikkunassa olevat Rolexit olivat suorastaan halpoja sen rinnalla. Mutta että oli kaunis se kello!
Nähtiin myös olympiastadion "linnunpesä" ja uimastadion "vesikuutio" ja niin paljon kaikkea,ettei vielä ole edes oikein tajunnutkaan. Kuvia selvitellään parhaillaan ja niitä on pitkälti toista tuhatta.
Ai niin ostoksista vähän: Räätälillä teetetyt housut,silkki- ja kasmirvillavaatteita vähän,alusvaatteita,helmikoruja ja cloisonne-koruja,teetä,kynsikoristeita askarteluja varten ym pientä.Ei mitään valtavaa shoppailuinnostusta; matkabudjetti alitettiin reilusti ja matkalaukkujen yhteispaino oli 30 kg (korkein sallittu paino kahdelle laukulle 46 kg),mutta elämyksiä tuli hankittua sitäkin runsaammin:)
Kotimatka sujui mukavasti ja päivästä tuli tosi pitkä kun saatiin takaisin ne kuusi jemmatuntia. Vuorokausi tuli valvottua yhteen menoon.
Tässä lyhykäinen yhteenveto ihanasta matkasta,jolta oli ihana palata kotiin kaikkien kokemusten ja muistojen kanssa. Ryhmämme (41 hlöä eri puolilta Suomea)) hitsaantui matkan aikana yhtenäiseksi porukaksi ja useamman kanssa on sopimuksia,että pidetään yhteyttä. Jos nyt joku reissussa mukana ollutkin sattuisi tämän lukemaan, niin haluan kiittää kaikkia mukanaolleita hauskasta seurasta ja erityiskiitokset Marja-Leenalle ja Viva-lehden toimittaja Eeva Talalle.

Kuvista osa on minun ottamiani ja osa mieheni ottamia. Tapion kuvia tulee lähipäivinä Picasa weppiin ja sinne pääsette "Tapion kuvat"-napista ja sieltä Peking-kansio.
Etsiskelin linkkejä matkakertomukseni moneen kohtaan,joten jos haluatte kohteista lisätietoja niin mm niistä sitä löytyy.